Vietimme tänään ihanan kiireettömän ja täysin suunnittelemattoman sunnuntain täällä Tukholmassa. Heittäydyimme esimerkiksi hurjiksi ja nukuimme yhdeksään! Heräiltyämme ja ihmeteltyämme hostellin outoa vessa/suihku -kapasiteettia (2 vessaa-16 suihkua) lähdimme sadetta uhmaten etsimään kahvilaa, josta huhujen mukaan saisi hyvän ja edullisen aamiaisen. Matkalla ihastelimme esimerkiksi tätä ja päädyimme myös suositeltuun Cafe Stringiin. Viihtyisään ja ilmeisen suosittuun kahvilaan oli muodostunut heti avaamisaikaan jono, mutta onneksi ei ollut kiire. Niinpä nautimme puolisentoista tuntia 70 kruunun hintaisesta aamiaisbuffetista, joka piti sisällään muun muassa hunajajogurttia, mysliä, hummusta, erilaisia leipiä, kananmunia sekä lettuja, marjoja ja jäätelöä. Kiva tunnelma ja hyvä hinta-laatusuhde, suosittelemme!
Lounasaikaan nautitun aamiaisen jälkeen teimme pienen Södermalmin kävelyretken, sillä aurinko ilmestyi taivaalle. Kävimme kirpparilla josta Kimmo olisi halunnut ostaa nahkaisen matkalaukun ja Hannamari kukkamekon, mutta päätimme miettiä investointeja huomiseen. Kuljeskelimme myös Söderin kattojen yläpuolella Vita Bergenillä, joka oli täynnä kukkivien pihlajien tuoksua. Kukkulalla on kiva käyntikohde valtavine Sofian kirkkoineen ja pienine 1800-luvun työläispuutaloineen ja -pihoineen (ei uskoisi olevansa keskellä Tukholmaa!). Osuimme paikalle myös jonkin taloyhtiön/kaupunginosan pieniin kirpparipuistojuhliin; puistossa myytiin kahvia, kakkua ja ihmisten vanhoja tavaroita, paikalla oli sympaattinen orkesteri (neljä tyttöä kontrabasson, viulun, haitarin ja huilun kanssa) ja iloiset ruotsalaiset seurustelivat eloisasti toistensa kanssa. Tykättiin - mainio sunnutaifiilis.
Iltapäivällä seikkailtiin yhdessä ja erikseen: Hannamari etsi itselleen mekkoa Gamla Stanista ja Norrmalmilta (toistaiseksi huonolla menetyksellä) ja Kimmo samoili metsissä ja rantakallioilla. Illalliselle päädyimme mahtavaan Herman'siin , jossa söimme myös matkamme ensimmäisenä päivänä. Södermalmin parhaalla näköalapaikalla sijaitseva kasviravintola tarjoaa ihan mahtavan kasvisbuffetin hyvillä opiskelijatarjouksilla; tänään nautimme Intia-teemasta ja söimme mm. lämmintä naania, kookoschutneyta, sinimailasen ituja, linssicurrya ja korianterilla maustettuja kikherneitä. Nam! Nyt vietämme iltaa hostellilla ja saatamme kohta lukemisen ohella pelata matkan varrelta hankkimiamme pelejä (uusin hankintamme on Hampurista ostettu Maus au Chocolat). Nähtäväksi jää, saammeko yöksi huoneeseen ollenkaan tovereita (äsken oli vielä 4 sänkyä vapaana).
Huomenna on matkamme viimeinen päivä. Hannamarin suunnitelmissa on löytää aamupäivän aikana mekko ja Kimmon viihdyttää itseään sinä aikana. Aiomme myös kävellä paljon ja viettää piqueniqueta jossain, sillä sääennuste lupaa huomiseksi aurinkoista ja lähes 20 astetta. Ja (viimeisen illan kunniaksi) aiomme nauttia illallista Hermansilla (missäpäs muuallakaan), ennekuin Cinderella vie meidät kotiin 20.10. alkaen. Tämä oli siis kenties viimeinen päivitys matkalta, mutta lupaamme toivuttuamme kuvia, kertomuksia ja parhaat matkavinkit!
Kohta pääsette ihastelemaan ruskettuneita Kantosia. :)
Melkein kotona...
...ollaan nimittäin jo Tukholmassa! Tänään istuttiin melkein koko päivä junassa ja tänne päästiin. Viime päivinä emme ole tietokoneita nähneet, joten tässä palasia Wienistä ja Hampurista:
*Wienissä käytimme loistavasti 6 euroa - pääsimme nimittäin tuolla rahalla molemmat oopperaan katsomaan Massenet'n Manonia. Seisomapaikoiltakin näki lavalle ja ennen kaikkea tunsi Wienin upean kaupunginoopperan fiiliksen. Oopperaensikertalainen Kimmokin tykkäsi: yllättävän hauskaa!
*Wienissä me myös:
-söimme aitoa (ja ylihinnoiteltua) sacherkakkua; Kimmon mielestä me tehdään parempaa
-harhailimme Schönbrunin labyrinteissa (tuli mieleen Gilmoren tyttöjen heinälabyrinrrijakso) ja mahtavassa leikkipuistossa (tästä voidaan näyttää videomateriaalia)
-tutustuttiin musiikin syvimpiin olemuksiin Haus der Musikissa. Leikittiin muun muassa kapellimestareita!
-käytiin isoimmassa luomukaupassa ikinä (meidän mittapuulla)
-syötiin ensimmäistä kertaa kahdesti samassa ravintolassa (Yum Tom; isot wokit 2,9 euroa)
*Hampurissa oli älyttömän kylmää! Piti kaivaa tennarit ja takit esiin rinkan pohjalta!
*Älkää peljätkö: kiitos tehokkaan Suomesta tulleen varoittelun, emme syöneet pohjoisessa Saksassa espanjalaisia kurkkuja ja saaneet viruksia.
*Hampurissa meidät feissattiin = meitä luultiin paikallisiksi! Eli kuukauden harjoittelu murentaa pikkuhiljaa turistiutta. (Tosin se, että meitä luultiin saksalaisiksi Italiassa, ei ollut yhtä hienoa. Mutta sehän onkin aivan eri asia.) Feissaajasta selvittiin, kun Kimmo väitti siskonsa Minnan feissaavan myös Unicefille eli meidän olevan jo jäseniä.
*Tänään päästiin Tukholmaan, löydettiin hostellimme Södermalmilta ja harhailtiin koleassa säässä ruokapaikkaa etsien. Järkyttävän kallista! Löydettiin lopulta thaimaalainen, jossa oli mainiota ruokaa ja ruotsinthaimaalaisten karaokekemut.
Huomenna nukutaan pitkään, nautitaan brunssia ja tehdään kenties pieni junaretki lähistölle. Toivottavasti sääkin lämpenee... Kuulumisiin!
*Wienissä käytimme loistavasti 6 euroa - pääsimme nimittäin tuolla rahalla molemmat oopperaan katsomaan Massenet'n Manonia. Seisomapaikoiltakin näki lavalle ja ennen kaikkea tunsi Wienin upean kaupunginoopperan fiiliksen. Oopperaensikertalainen Kimmokin tykkäsi: yllättävän hauskaa!
*Wienissä me myös:
-söimme aitoa (ja ylihinnoiteltua) sacherkakkua; Kimmon mielestä me tehdään parempaa
-harhailimme Schönbrunin labyrinteissa (tuli mieleen Gilmoren tyttöjen heinälabyrinrrijakso) ja mahtavassa leikkipuistossa (tästä voidaan näyttää videomateriaalia)
-tutustuttiin musiikin syvimpiin olemuksiin Haus der Musikissa. Leikittiin muun muassa kapellimestareita!
-käytiin isoimmassa luomukaupassa ikinä (meidän mittapuulla)
-syötiin ensimmäistä kertaa kahdesti samassa ravintolassa (Yum Tom; isot wokit 2,9 euroa)
*Hampurissa oli älyttömän kylmää! Piti kaivaa tennarit ja takit esiin rinkan pohjalta!
*Älkää peljätkö: kiitos tehokkaan Suomesta tulleen varoittelun, emme syöneet pohjoisessa Saksassa espanjalaisia kurkkuja ja saaneet viruksia.
*Hampurissa meidät feissattiin = meitä luultiin paikallisiksi! Eli kuukauden harjoittelu murentaa pikkuhiljaa turistiutta. (Tosin se, että meitä luultiin saksalaisiksi Italiassa, ei ollut yhtä hienoa. Mutta sehän onkin aivan eri asia.) Feissaajasta selvittiin, kun Kimmo väitti siskonsa Minnan feissaavan myös Unicefille eli meidän olevan jo jäseniä.
*Tänään päästiin Tukholmaan, löydettiin hostellimme Södermalmilta ja harhailtiin koleassa säässä ruokapaikkaa etsien. Järkyttävän kallista! Löydettiin lopulta thaimaalainen, jossa oli mainiota ruokaa ja ruotsinthaimaalaisten karaokekemut.
Huomenna nukutaan pitkään, nautitaan brunssia ja tehdään kenties pieni junaretki lähistölle. Toivottavasti sääkin lämpenee... Kuulumisiin!
Kuulumisia Grazista
tiistai 24. toukokuuta 2011
Päivä täällä Grazissa Vesan vieraina on ollut kuuma! Jo aamulla ilma oli hiostava ja iltapäivällä asteita oli mittarissa lähemmäs 30. Ja nyt illalla olemme kuunnelleetkin sateen ropinaa ja ihastelleet mahtavia salamoita soluhuoneen ikkunasta. Meillä onkin täällä privaattihuone, sillä isäntämme halusi luovuttaa patjansa meille ja lähti itse yökylään toisaalle! (Tästä jalosta teosta palkitsimme Vesan Viking Linen lahjakortilla.) Nyt meillä on siis kämppiksinä espanjalaisia Erasmus-opiskelijoita. :)
Tämä päivä on ollut kivan rauhallista vaihtelua hektiseen reilielämään. Aamu alkoi hitaasti - isäntämme oli luennolla ja me nukuimme lahjakkaasti. Lähdimme pian käymään mainiossa luomukaupassa ja supermarketissa, joista hankimme aineksia lounasta varten. Kokkailun ja syömisen jälkeen suuntasimme kaupungille: ihmettelimme muun muassa oopperataloa (liput alkaen 3 €!) ja kiipesimme Schlossbergille; tämä vehreä "linnavuori" on ehkä kaupungin päänähtävyys ja oikein kiva paikka näköaloineen, kellotorneineen ja Bachia soittavine nokkahuilisteineen. Söimme myös jäätelöä (joka oli halpaa ja melkein italialaisen veroista) sekä vietimme aikaa Grazin kauniissa kaupunginpuistossa pelaten Roomasta hankkimaamme korttipeliä Senanzaa. Illaksi palasimme tänne Grazin kotiimme, sillä Hannamarilla koski päähän (matkalla hankittu kofeiiniriippuvuus?) ja sääkin synkistyi. Vesan kämppis mainosti meille paikallisia vaihtaribileitä, mutta ajateltiin vaan olla, rupatella ja syödä.
Vaikka Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki, on täällä kotoisa ja lämminhenkinen, jopa pikkukaupunkimainen tunnelma. Iloinen itävaltalaistunnelma on tallella, vaikka jyrkät vuoret ovat vaihtuneet pehmeisiin, vehreisiin kukkuloihin. Täällä on iso yliopisto ja paljon raitiovaunuja ja polkupyöriä; lisäksi täältä löytyy kaunis joki (ja kaikkialla kaunista ja siistiä muutenkin!), viihtyisän näköisiä kahviloita ja pikkukauppoja. Ja täällä sijiatsee kuulema myös maailman suurin haarniskamuseo! Graz on siis ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kaupunkikohde, josta on helppo piipahtaa vaikka Sloveniaan.
Nyt täytyy alkaa suunnitella matkaa unten maille - huomenna lähdemme aikaisin Wieniin yhdessä Vesan kanssa. Wienistä meillä on aikaa nauttia melkein kaksi täyttä päivää, sillä jatkamme matkaa Berliiniin vasta torsati-iltana yöjunalla. Suunnitelmissa on ihmetellä upeaa kaupunkia (Kimmolle uusi kokemus, Hannamarilla hämäriä muistikuvia vuodelta 2004) - esimerkiksi oopperaa, Hofburgin palatsia ja valtavaa katedraalia Stephansdomia. Saatamme myös ihmetellä Praterin huvipuistoa, jossa on yli 100-vuotias maailmanpyörä. Ja syödä aitoa Scheria! Vesa vinkkasi meille myös suurta pensaslabyrinttä sekä paikkaa nimeltä Haus der Musik, joka on eräänlainen interaktiivinen museo, "musiikkiheureka". Niihin täytyy päästä! Jos haluatte päästä osaksi kultturellista Wienistä, katsokaa mahtava elokuva "Rakkautta ennen aamua".
Hyvää yötä! Viikon päästä me nukahdetaankin jo Jyväskylän kodissa!
Tämä päivä on ollut kivan rauhallista vaihtelua hektiseen reilielämään. Aamu alkoi hitaasti - isäntämme oli luennolla ja me nukuimme lahjakkaasti. Lähdimme pian käymään mainiossa luomukaupassa ja supermarketissa, joista hankimme aineksia lounasta varten. Kokkailun ja syömisen jälkeen suuntasimme kaupungille: ihmettelimme muun muassa oopperataloa (liput alkaen 3 €!) ja kiipesimme Schlossbergille; tämä vehreä "linnavuori" on ehkä kaupungin päänähtävyys ja oikein kiva paikka näköaloineen, kellotorneineen ja Bachia soittavine nokkahuilisteineen. Söimme myös jäätelöä (joka oli halpaa ja melkein italialaisen veroista) sekä vietimme aikaa Grazin kauniissa kaupunginpuistossa pelaten Roomasta hankkimaamme korttipeliä Senanzaa. Illaksi palasimme tänne Grazin kotiimme, sillä Hannamarilla koski päähän (matkalla hankittu kofeiiniriippuvuus?) ja sääkin synkistyi. Vesan kämppis mainosti meille paikallisia vaihtaribileitä, mutta ajateltiin vaan olla, rupatella ja syödä.
Vaikka Graz on Itävallan toiseksi suurin kaupunki, on täällä kotoisa ja lämminhenkinen, jopa pikkukaupunkimainen tunnelma. Iloinen itävaltalaistunnelma on tallella, vaikka jyrkät vuoret ovat vaihtuneet pehmeisiin, vehreisiin kukkuloihin. Täällä on iso yliopisto ja paljon raitiovaunuja ja polkupyöriä; lisäksi täältä löytyy kaunis joki (ja kaikkialla kaunista ja siistiä muutenkin!), viihtyisän näköisiä kahviloita ja pikkukauppoja. Ja täällä sijiatsee kuulema myös maailman suurin haarniskamuseo! Graz on siis ehdottomasti suosittelemisen arvoinen kaupunkikohde, josta on helppo piipahtaa vaikka Sloveniaan.
Nyt täytyy alkaa suunnitella matkaa unten maille - huomenna lähdemme aikaisin Wieniin yhdessä Vesan kanssa. Wienistä meillä on aikaa nauttia melkein kaksi täyttä päivää, sillä jatkamme matkaa Berliiniin vasta torsati-iltana yöjunalla. Suunnitelmissa on ihmetellä upeaa kaupunkia (Kimmolle uusi kokemus, Hannamarilla hämäriä muistikuvia vuodelta 2004) - esimerkiksi oopperaa, Hofburgin palatsia ja valtavaa katedraalia Stephansdomia. Saatamme myös ihmetellä Praterin huvipuistoa, jossa on yli 100-vuotias maailmanpyörä. Ja syödä aitoa Scheria! Vesa vinkkasi meille myös suurta pensaslabyrinttä sekä paikkaa nimeltä Haus der Musik, joka on eräänlainen interaktiivinen museo, "musiikkiheureka". Niihin täytyy päästä! Jos haluatte päästä osaksi kultturellista Wienistä, katsokaa mahtava elokuva "Rakkautta ennen aamua".
Hyvää yötä! Viikon päästä me nukahdetaankin jo Jyväskylän kodissa!
Kuvia taas
maanantai 23. toukokuuta 2011
Onnellisesti Grazissa ja opiskelija-asunnon soluhuoneessa! Illan iloksi jaamme taas muutamia hetkiä matkastamme kuvien muodossa:
Hämmentävä yhdennäköisyys - Kimmo ja Herman Liikanen Roomassa
Amfiteatterissa
Herkkuja Veronan markkinoilla
Illallisella Buzihuttenissa
Näkymä majapaikan ikkunasta Innsbruckissa
Wandertagin maisemia
Matkalaiset tänään Grazissa
Hämmentävä yhdennäköisyys - Kimmo ja Herman Liikanen Roomassa
Amfiteatterissa
Herkkuja Veronan markkinoilla
Illallisella Buzihuttenissa
Näkymä majapaikan ikkunasta Innsbruckissa
Wandertagin maisemia
Matkalaiset tänään Grazissa
Vuoripäivä
sunnuntai 22. toukokuuta 2011
Hei vaan - edelleen Innsbruckista.
Tämä on kyllä mitä mainioin paikka! Erityisesti Kimmo on täysin Alppien ja tirorilaisen meinigin lumoissa. Täällä talojen väripaletti on hämmentävän laaja, voi maistuu jälleen voilta, tarjoilijataret sorisevat iloisesti saksaksi ja miesten pohkeet ovat vaeltamisen vahventamat. Fiilistä voisi kuvailla jopa kotoiseksi, sillä alkukesän vehreys on upeimmillaan (koivuja!), traktorit ajelevat kaduilla, sadekuuroja riittää ja vartin kävlymatkan päästä keskustasta lehmät laiduntavat kukkaniityillä. Ja Almdudler...
Eilisiltana päätimme noudattaa hostellimme emännän suositusta ("isot annokset, halvat hinnat, perinteistä tirolilaista") ja kävellä kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan (ilmeiseen legendaariseen) gasthaus Buzihütteniin. Matka sujui maisemia ihaillessa, metsän tuoksusta nauttiessa ja lähestyvää ukkosta tarkkaillessa. Pääsimme tunnelmalliseen, kauniisti valaistuun ja rinteessä metsän keskellä sijaitsevaan alppimajaan sopivasti ennen sateen alkua. Paikka oli täynnä paikallisia ja suosion vahvisti mm. ruokalistan yhteydestä löytyneet paikan tunnuslaulun nuotit. Ruokalista oli saksaksi (ja uskottelimme tarjoilijallekin pitkään hallitsevamme kielen; tosin Hannamari tarjosi uskollisesti "si":tä joka väliin), joten tilauksemme oli osittain sattumanvarainen. Kimmo tilasi perinteisen paneroidun schnitzelin hapankaalilla ja perunasalaatilla, Hannamari Käse-jotain. Annokset olivat valtavat ja Hannamarin tilaus paljastui kaalisalaatiksi sekä kulholliseksi juusto-sipuli-makaronipaistosta. Tykättiin! Kotimatkalla satoi, mikä oli lähinnä kivaa raikastusta kuumuuteen.
Tänään heräsimme aikaisin missionamme vuorille ennen ennustettua sadetta. Testasimme alakerran kahvilassa tarjoillun aamiaisen, jonka persuteella buukkasimme majapaikastamme toisenkin yön. Aamupalaan kuului sämpylöitä (tietenkin spiraalikoristeltuja, Itävallasa kun ollaan), voita, itsetehtyjä hilloja, maitokannu ja cornflakeseja, Nutellaa, vapaavalintainen juoma (otettiin cappuccinot; niissä oli kermavaahtoa, mille italialainen olisi nauranut pilkallisesti) sekä KAKKUPALAT! Kimmolle suklaista ja Hannamarille sitruuna-marenkia. Kun aamiainen ja BB:n yleinen viihtyisyys ja mainio sijainti lasketaan yhteen, voimme vain sanoa: menkää kaikki Innsbruckin matkaajat paikkaan nimeltä Nepomuk's!
Topakan aamiaisen jälkeen lähdimme 6 tunnin vuorilenkille. Suuntasimme kylästä (n. 650 m) noin kilometriä korkeammalle hyväkuntoisia retkipolkuja pitkin. Koko Innsbruck vauvoista vaareihin oli kanssamme retkeilemässä, sillä täällä vietettiin tänään jotain yleistä vaelluspäivää, "Wandertag". Retkemme oli oikein mainio, ja onnistuimme pientä kuuroa lukuunottamatta välttämään sateen. Reittimme tienoilla meni myös uusi kabiinihissi huipulle (reilusti yli kahteen kilometriin), mutta sen melkein 20 € maksanut lippu oli meille ihan liikaa. Mutta hyvin toimi jalatkin! Maisemat ylhäältä olivat uskomattomia ja saivat vaelluskuumeen nousemaan - yritämme todistaa tämän kuvilla, jahka muistamme ottaa joskus kamerapiuhan mukaan. Velluspolkujen varrelta löytyi myös mainio lounaspaikka, jossa söimme (jälleen valtavankokoiset annokset) perinteistä itävaltalaista ruokaa: makkaroita, etikkasalaatteja, knöödeleitä ja appflestrudelia (ruokajuomana jälleen Almdudler).
Innsbruckinkotiin saavuttuamme torkahdimme hetkeksi ja kokkailimme pastaa. Ja söimme Milka-suklaata. Nyt jatkamme iltaa pienen kaupunkikävelyn merkeissä, vaikka taivas näyttääkin synkältä. Huomenna Graziin! Terveisiä kotiin!
Tämä on kyllä mitä mainioin paikka! Erityisesti Kimmo on täysin Alppien ja tirorilaisen meinigin lumoissa. Täällä talojen väripaletti on hämmentävän laaja, voi maistuu jälleen voilta, tarjoilijataret sorisevat iloisesti saksaksi ja miesten pohkeet ovat vaeltamisen vahventamat. Fiilistä voisi kuvailla jopa kotoiseksi, sillä alkukesän vehreys on upeimmillaan (koivuja!), traktorit ajelevat kaduilla, sadekuuroja riittää ja vartin kävlymatkan päästä keskustasta lehmät laiduntavat kukkaniityillä. Ja Almdudler...
Eilisiltana päätimme noudattaa hostellimme emännän suositusta ("isot annokset, halvat hinnat, perinteistä tirolilaista") ja kävellä kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan (ilmeiseen legendaariseen) gasthaus Buzihütteniin. Matka sujui maisemia ihaillessa, metsän tuoksusta nauttiessa ja lähestyvää ukkosta tarkkaillessa. Pääsimme tunnelmalliseen, kauniisti valaistuun ja rinteessä metsän keskellä sijaitsevaan alppimajaan sopivasti ennen sateen alkua. Paikka oli täynnä paikallisia ja suosion vahvisti mm. ruokalistan yhteydestä löytyneet paikan tunnuslaulun nuotit. Ruokalista oli saksaksi (ja uskottelimme tarjoilijallekin pitkään hallitsevamme kielen; tosin Hannamari tarjosi uskollisesti "si":tä joka väliin), joten tilauksemme oli osittain sattumanvarainen. Kimmo tilasi perinteisen paneroidun schnitzelin hapankaalilla ja perunasalaatilla, Hannamari Käse-jotain. Annokset olivat valtavat ja Hannamarin tilaus paljastui kaalisalaatiksi sekä kulholliseksi juusto-sipuli-makaronipaistosta. Tykättiin! Kotimatkalla satoi, mikä oli lähinnä kivaa raikastusta kuumuuteen.
Tänään heräsimme aikaisin missionamme vuorille ennen ennustettua sadetta. Testasimme alakerran kahvilassa tarjoillun aamiaisen, jonka persuteella buukkasimme majapaikastamme toisenkin yön. Aamupalaan kuului sämpylöitä (tietenkin spiraalikoristeltuja, Itävallasa kun ollaan), voita, itsetehtyjä hilloja, maitokannu ja cornflakeseja, Nutellaa, vapaavalintainen juoma (otettiin cappuccinot; niissä oli kermavaahtoa, mille italialainen olisi nauranut pilkallisesti) sekä KAKKUPALAT! Kimmolle suklaista ja Hannamarille sitruuna-marenkia. Kun aamiainen ja BB:n yleinen viihtyisyys ja mainio sijainti lasketaan yhteen, voimme vain sanoa: menkää kaikki Innsbruckin matkaajat paikkaan nimeltä Nepomuk's!
Topakan aamiaisen jälkeen lähdimme 6 tunnin vuorilenkille. Suuntasimme kylästä (n. 650 m) noin kilometriä korkeammalle hyväkuntoisia retkipolkuja pitkin. Koko Innsbruck vauvoista vaareihin oli kanssamme retkeilemässä, sillä täällä vietettiin tänään jotain yleistä vaelluspäivää, "Wandertag". Retkemme oli oikein mainio, ja onnistuimme pientä kuuroa lukuunottamatta välttämään sateen. Reittimme tienoilla meni myös uusi kabiinihissi huipulle (reilusti yli kahteen kilometriin), mutta sen melkein 20 € maksanut lippu oli meille ihan liikaa. Mutta hyvin toimi jalatkin! Maisemat ylhäältä olivat uskomattomia ja saivat vaelluskuumeen nousemaan - yritämme todistaa tämän kuvilla, jahka muistamme ottaa joskus kamerapiuhan mukaan. Velluspolkujen varrelta löytyi myös mainio lounaspaikka, jossa söimme (jälleen valtavankokoiset annokset) perinteistä itävaltalaista ruokaa: makkaroita, etikkasalaatteja, knöödeleitä ja appflestrudelia (ruokajuomana jälleen Almdudler).
Innsbruckinkotiin saavuttuamme torkahdimme hetkeksi ja kokkailimme pastaa. Ja söimme Milka-suklaata. Nyt jatkamme iltaa pienen kaupunkikävelyn merkeissä, vaikka taivas näyttääkin synkältä. Huomenna Graziin! Terveisiä kotiin!
Österreich!
lauantai 21. toukokuuta 2011
(Eukäteen jo pahoittelut, jos tekstissä kirjaimet ovat oudoilla paikoilla; Itävallan näppäimistössä on omat jännyytensä. Mutta ä/ö löytyy!)
Täällä (blogissa) taas! Nettiä emme hetkeen löytäneetkään. Nyt Kantosten matka on edennyt reippaasti puolivälin yli ja vienyt meidät Itävaltaan. Sijaintimme on tällä hetkellä helteinen, vuorten ympäröimä Innsbruck. Tulimme tänne tänään iltapäivällä ja suunnitelmissa on viettää täällä kaksi yötä. Mutta ennekuin alppihenkisyys valtaa meidät kokonaan, kerromme jotain Veronasta.
Junailimme Veronaan Roomasta torstaina - pitkä matka meni nopeasti kirjojen parissa (Kimmo luki Irvingin Oman elämänsä sankaria, Hannamari Prolouxin Vaarallista harmonikkaa ja saatuaan sen päätökseen Oksasen Puhdistusta). Veronan stazione sijaitsi hieman keskustasta syrjässä eikä asema ympäristöineen vakuuttanut, mutta maltettuamme kävellä Piazza Bralle (kaupungin sydän) olimme aivan myytyjä. Verona on nimittäin kaunis, vanha ja juuri sopivan kokoinen paikka melko keskieurooppalaisella fiiliksellä, suosittelemme! Kaupungin turisti-infosta saimme kartan ja tiedot varteenotettavan edullisesta majapaikasta. Päädyimme hostelliin, joka sijaitsi kukkulan rinteessä (linnan ja roomalaisen amfiteatterin välissä) kaupunkia halkovan joen hiljaisemmalla puolella. Hostelli oli perustasoa: hinta ok (18 e/yö/hlö; kevyt aamiainen sisältyi), huoneet tytöille ja pojille erikseen vanhoissa, vähän ränsistynyneissä taloissa; upeasta puutarhasta plussaa!
Torstai-iltana lähinnä kiertelimme vanhan kaupungin pieniä katuja, söimme illallista(hauskassa, kuivatuilta kukissa tuoksuvassa ravintolassa joka tarjosi 8 eurolla mahtavan valikoiman paikallisia juustoja) ja menimme aikaisin nukkumaan. Perjantaina päästiinkin sitten aikaisin liikkelle, ja olimme jo ennen yhdeksää vanhalla amfiteatterilla, jonka yhteydessä sijaitsee myös arkeologinen museo. Paikka oli mosaiikkeineen, pienine pronssipatsaineen ja veistoksineen ehdottomasti kolmen euron opiskelijalipun arvoinen! Lounaalla söimme mahtavaa kalaa, joka juuri tehtyjen googlailujen perusteella paljastui merikrotiksi (tarjoilija kertoi siis kalan nimen italiaksi)! Löysimme myös sympaattisen luomukaupan, josta mukaan tarttui jo ensimmäiset tuliaiset. Iltapäivällä yritimme käydä Julian haudalla (Veronan suurimpia ylpeydenaiheita ovat siis Romeo ja Giulietta), mutta koska totesimme sen liian kalliiksi, suuntasimme vain katsomaan Julian kuuluisaa parveketta. Paikka oli aika hurja turistimagneetti, ja suosittelemmekin ajoittamaan mahdollisen vierailun esi. aikaiseen aamuun iltapäivän sijasta.
Satuimme Veronaan hyvään aikaan, sillä Piazza Bralla oli juuri torstaista alkaen suuret vuotuiset markkinat: paikka oli täynnä kojuja, josta myytiin kaikenlaisia herkkuja tryffelitahnoista Ligurian focacciaan. Päädyimmekin nauttimaan perjantain illallisen markkinoilla - aperitiivoiksi maistelimme juustoja, oliiveja, hilloja, hunajoita, leivonnaisia, balsamicoa, makkaroita, anjoviksia ja oliiviöljyjä leivän kera, pääruoaksi söimme festarihenkisesti valmisettua risottoa sekä pizzaa. Markkinoilta mukaan tarttui myös tuliaisia ja Kimmo päätyi ostamaan pitkään pähkäiltyään litran maailman ehkä parasta oliiviöljyä. Ilta markkinoilla oli kaikinpuolin mainio (tuntui että kaikki veronalaiset olivat liikkeellä) ja piazzalla oli muutenkin elämää, sillä valtavalla, Coloseumia muistuttavalla areenalla oli ilmeisen suositun bändin keikka.
Tänään lauantaina matkasimme upeista maisemista nauttien tänne Innsbruckiin, joka on ensivaikutelmaltaan postikorttimainen ja lämmin. Maan vaihtumisen kyllä huomaa! Löysimme äärettömän kodikkaan majapaikan (oma huone asunnosta, jossa on keittiö ja 8 muuta reissaajaa), jonka omistaja(?) antoi meille mainioita vinkkejä mm. hyvistä ja halvoista itävaltalaisista ravintoloista. Aamiaisen suhteen odotukset ovat korkealla, sillä sen saa huonehintaan sisältyen nauttia asunnon alakerran kahvilassa, joka on täynnä herkullisen näköisiä kakkuja ja macarone-leivoksia. Mitä luultavimmin jäämme samaan majapaikkaan myös toiseksi yöksi. Huomisen Innsbruck -suunnitelmiin kuuluu päiväretki vuorille. Sääennuste ei tosin ole suunnitelmamme takana, mutta toivomme parasta...
Nyt suuntaamme etsimään vaihtelua pitkään jatkuneeseen pasta/pizza-linjaan. Illallisaika siis! Päivityksiä seuraa viimeistään alkuviikosta, kun pääsemme kaverimme luokse Graziin.
Hannamarin jälkihuomautus: Melkein parasta Itävallassa olemisessa on Almdudler, tuo maailman paras limonadi. Sain sitä heti rautatieasemalla ja se oli taas rakkautta se. Kimmostakin tuli luonnollisesti Almdudlerin ystävä.
Täällä (blogissa) taas! Nettiä emme hetkeen löytäneetkään. Nyt Kantosten matka on edennyt reippaasti puolivälin yli ja vienyt meidät Itävaltaan. Sijaintimme on tällä hetkellä helteinen, vuorten ympäröimä Innsbruck. Tulimme tänne tänään iltapäivällä ja suunnitelmissa on viettää täällä kaksi yötä. Mutta ennekuin alppihenkisyys valtaa meidät kokonaan, kerromme jotain Veronasta.
Junailimme Veronaan Roomasta torstaina - pitkä matka meni nopeasti kirjojen parissa (Kimmo luki Irvingin Oman elämänsä sankaria, Hannamari Prolouxin Vaarallista harmonikkaa ja saatuaan sen päätökseen Oksasen Puhdistusta). Veronan stazione sijaitsi hieman keskustasta syrjässä eikä asema ympäristöineen vakuuttanut, mutta maltettuamme kävellä Piazza Bralle (kaupungin sydän) olimme aivan myytyjä. Verona on nimittäin kaunis, vanha ja juuri sopivan kokoinen paikka melko keskieurooppalaisella fiiliksellä, suosittelemme! Kaupungin turisti-infosta saimme kartan ja tiedot varteenotettavan edullisesta majapaikasta. Päädyimme hostelliin, joka sijaitsi kukkulan rinteessä (linnan ja roomalaisen amfiteatterin välissä) kaupunkia halkovan joen hiljaisemmalla puolella. Hostelli oli perustasoa: hinta ok (18 e/yö/hlö; kevyt aamiainen sisältyi), huoneet tytöille ja pojille erikseen vanhoissa, vähän ränsistynyneissä taloissa; upeasta puutarhasta plussaa!
Torstai-iltana lähinnä kiertelimme vanhan kaupungin pieniä katuja, söimme illallista(hauskassa, kuivatuilta kukissa tuoksuvassa ravintolassa joka tarjosi 8 eurolla mahtavan valikoiman paikallisia juustoja) ja menimme aikaisin nukkumaan. Perjantaina päästiinkin sitten aikaisin liikkelle, ja olimme jo ennen yhdeksää vanhalla amfiteatterilla, jonka yhteydessä sijaitsee myös arkeologinen museo. Paikka oli mosaiikkeineen, pienine pronssipatsaineen ja veistoksineen ehdottomasti kolmen euron opiskelijalipun arvoinen! Lounaalla söimme mahtavaa kalaa, joka juuri tehtyjen googlailujen perusteella paljastui merikrotiksi (tarjoilija kertoi siis kalan nimen italiaksi)! Löysimme myös sympaattisen luomukaupan, josta mukaan tarttui jo ensimmäiset tuliaiset. Iltapäivällä yritimme käydä Julian haudalla (Veronan suurimpia ylpeydenaiheita ovat siis Romeo ja Giulietta), mutta koska totesimme sen liian kalliiksi, suuntasimme vain katsomaan Julian kuuluisaa parveketta. Paikka oli aika hurja turistimagneetti, ja suosittelemmekin ajoittamaan mahdollisen vierailun esi. aikaiseen aamuun iltapäivän sijasta.
Satuimme Veronaan hyvään aikaan, sillä Piazza Bralla oli juuri torstaista alkaen suuret vuotuiset markkinat: paikka oli täynnä kojuja, josta myytiin kaikenlaisia herkkuja tryffelitahnoista Ligurian focacciaan. Päädyimmekin nauttimaan perjantain illallisen markkinoilla - aperitiivoiksi maistelimme juustoja, oliiveja, hilloja, hunajoita, leivonnaisia, balsamicoa, makkaroita, anjoviksia ja oliiviöljyjä leivän kera, pääruoaksi söimme festarihenkisesti valmisettua risottoa sekä pizzaa. Markkinoilta mukaan tarttui myös tuliaisia ja Kimmo päätyi ostamaan pitkään pähkäiltyään litran maailman ehkä parasta oliiviöljyä. Ilta markkinoilla oli kaikinpuolin mainio (tuntui että kaikki veronalaiset olivat liikkeellä) ja piazzalla oli muutenkin elämää, sillä valtavalla, Coloseumia muistuttavalla areenalla oli ilmeisen suositun bändin keikka.
Tänään lauantaina matkasimme upeista maisemista nauttien tänne Innsbruckiin, joka on ensivaikutelmaltaan postikorttimainen ja lämmin. Maan vaihtumisen kyllä huomaa! Löysimme äärettömän kodikkaan majapaikan (oma huone asunnosta, jossa on keittiö ja 8 muuta reissaajaa), jonka omistaja(?) antoi meille mainioita vinkkejä mm. hyvistä ja halvoista itävaltalaisista ravintoloista. Aamiaisen suhteen odotukset ovat korkealla, sillä sen saa huonehintaan sisältyen nauttia asunnon alakerran kahvilassa, joka on täynnä herkullisen näköisiä kakkuja ja macarone-leivoksia. Mitä luultavimmin jäämme samaan majapaikkaan myös toiseksi yöksi. Huomisen Innsbruck -suunnitelmiin kuuluu päiväretki vuorille. Sääennuste ei tosin ole suunnitelmamme takana, mutta toivomme parasta...
Nyt suuntaamme etsimään vaihtelua pitkään jatkuneeseen pasta/pizza-linjaan. Illallisaika siis! Päivityksiä seuraa viimeistään alkuviikosta, kun pääsemme kaverimme luokse Graziin.
Hannamarin jälkihuomautus: Melkein parasta Itävallassa olemisessa on Almdudler, tuo maailman paras limonadi. Sain sitä heti rautatieasemalla ja se oli taas rakkautta se. Kimmostakin tuli luonnollisesti Almdudlerin ystävä.
Roomassa vielà hetki
keskiviikko 18. toukokuuta 2011
Hòh, nettikahvilan kone sanoi POKS ja kadotti pitemmàt sepustukset. Tàssà vain pienet tiivistelmàt, aika ei riità muuhun.
Syòtiin maanantai-iltana parasta pizzaa ja mainiota tiramisua. Trattoria oli làhellà yliopistoa, pieni, meluisa ja tàynnà paikallisia. Halvat hinnat ja kaupan pààlle limoncinoa. :) Ostettiin maanantaina kivasta pelikaupasta myòs
Eilen kàveltiin yli kymmenen tuntia ja koluttiin Fontana di Trevi, Campo di Fiorin tori ja totta kai Forum Romanum, Colosseum ja Circus Maximus. Massiivista meininkià ja tosi hienoa, mutta melko paljon ihmisià. Nàhtàvyyksiin kului 15 e, mutta ehkà me sivistyttiin edes vàhàn. Juotiin kuitenkin matkan halvimmat cappuccinot, 90 senttià, joten rahankàyttò pysyi balanssissa. Illalla vàsytti hurjasti!
Tànààn kiivettiin vehreàlle kukkulalle (kaupungin toiselle puolelle, 2 tunnin matka jalan), josta lòytyi Herman Liikasen (eli Kimmon muinaisen sukulaisen) patsas. Otettiin hienoja kuvia! Paahteisessa sààssà jatkettiin matkaa Pietarinkirkolle. Hurjat jonot, kuuma, kaikki paikat tàynnà Johannes Paavalin jàttikuvia. Vatikaanin portinvartijoiden asut oli nàkemisen arvoiset! Kotiin tultiin metrolla, koska Kimmo paloi kunnolla - kiitos antibioottien.
Kohta làhden takaisin Kimmon luo hostellille. Meillà on ollut siellà (ja muissakin paikoissa) tosi kivoja kàmppiksià; tàmà yò vietetààn australialaisen Edin ja hànen skottivaimonsa Katen kanssa. Roma Scout Centrumia voimme kyllà suositella làmmòllà! 22 e yò uusissa ja siisteissà 4 hlòn huoneissa, aamiaiseen kuuluu mehuja, erilaisia hedelmià, sàmpylòità (+ voita ja hilloja), makeita leivonnaisia ja laatukahvit. On hauskaa, ettà Suomessa 4 tàhden hotellissa saattaa saada automaattikahvia, mutta italialaisen hostellinkin vakiovaruste on kahvintekijà!
Sellaista. Huomenna junailemme Veronaan (Romeo ja Julia, uu lalaa) ja siità hiljalleen Itàvaltaan. Ja kahden viikon pààstà ollaan jo Suomessa, hòh. Mutta ilmeisesti palaamme Suomeen jossa Kike ei ole kulttuuriministeri. :D
-Hannamari
Syòtiin maanantai-iltana parasta pizzaa ja mainiota tiramisua. Trattoria oli làhellà yliopistoa, pieni, meluisa ja tàynnà paikallisia. Halvat hinnat ja kaupan pààlle limoncinoa. :) Ostettiin maanantaina kivasta pelikaupasta myòs
Eilen kàveltiin yli kymmenen tuntia ja koluttiin Fontana di Trevi, Campo di Fiorin tori ja totta kai Forum Romanum, Colosseum ja Circus Maximus. Massiivista meininkià ja tosi hienoa, mutta melko paljon ihmisià. Nàhtàvyyksiin kului 15 e, mutta ehkà me sivistyttiin edes vàhàn. Juotiin kuitenkin matkan halvimmat cappuccinot, 90 senttià, joten rahankàyttò pysyi balanssissa. Illalla vàsytti hurjasti!
Tànààn kiivettiin vehreàlle kukkulalle (kaupungin toiselle puolelle, 2 tunnin matka jalan), josta lòytyi Herman Liikasen (eli Kimmon muinaisen sukulaisen) patsas. Otettiin hienoja kuvia! Paahteisessa sààssà jatkettiin matkaa Pietarinkirkolle. Hurjat jonot, kuuma, kaikki paikat tàynnà Johannes Paavalin jàttikuvia. Vatikaanin portinvartijoiden asut oli nàkemisen arvoiset! Kotiin tultiin metrolla, koska Kimmo paloi kunnolla - kiitos antibioottien.
Kohta làhden takaisin Kimmon luo hostellille. Meillà on ollut siellà (ja muissakin paikoissa) tosi kivoja kàmppiksià; tàmà yò vietetààn australialaisen Edin ja hànen skottivaimonsa Katen kanssa. Roma Scout Centrumia voimme kyllà suositella làmmòllà! 22 e yò uusissa ja siisteissà 4 hlòn huoneissa, aamiaiseen kuuluu mehuja, erilaisia hedelmià, sàmpylòità (+ voita ja hilloja), makeita leivonnaisia ja laatukahvit. On hauskaa, ettà Suomessa 4 tàhden hotellissa saattaa saada automaattikahvia, mutta italialaisen hostellinkin vakiovaruste on kahvintekijà!
Sellaista. Huomenna junailemme Veronaan (Romeo ja Julia, uu lalaa) ja siità hiljalleen Itàvaltaan. Ja kahden viikon pààstà ollaan jo Suomessa, hòh. Mutta ilmeisesti palaamme Suomeen jossa Kike ei ole kulttuuriministeri. :D
-Hannamari
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
