Vuoripäivä

Hei vaan - edelleen Innsbruckista.

Tämä on kyllä mitä mainioin paikka! Erityisesti Kimmo on täysin Alppien ja tirorilaisen meinigin lumoissa. Täällä talojen väripaletti on hämmentävän laaja, voi maistuu jälleen voilta, tarjoilijataret sorisevat iloisesti saksaksi ja miesten pohkeet ovat vaeltamisen vahventamat. Fiilistä voisi kuvailla jopa kotoiseksi, sillä alkukesän vehreys on upeimmillaan (koivuja!), traktorit ajelevat kaduilla, sadekuuroja riittää ja vartin kävlymatkan päästä keskustasta lehmät laiduntavat kukkaniityillä. Ja Almdudler...

Eilisiltana päätimme noudattaa hostellimme emännän suositusta ("isot annokset, halvat hinnat, perinteistä tirolilaista") ja kävellä kaupungin ulkopuolella sijaitsevaan (ilmeiseen legendaariseen) gasthaus Buzihütteniin. Matka sujui maisemia ihaillessa, metsän tuoksusta nauttiessa ja lähestyvää ukkosta tarkkaillessa. Pääsimme tunnelmalliseen, kauniisti valaistuun ja rinteessä metsän keskellä sijaitsevaan alppimajaan sopivasti ennen sateen alkua. Paikka oli täynnä paikallisia ja suosion vahvisti mm. ruokalistan yhteydestä löytyneet paikan tunnuslaulun nuotit. Ruokalista oli saksaksi (ja uskottelimme tarjoilijallekin pitkään hallitsevamme kielen; tosin Hannamari tarjosi uskollisesti "si":tä joka väliin), joten tilauksemme oli osittain sattumanvarainen. Kimmo tilasi perinteisen paneroidun schnitzelin hapankaalilla ja perunasalaatilla, Hannamari Käse-jotain. Annokset olivat valtavat ja Hannamarin tilaus paljastui kaalisalaatiksi sekä kulholliseksi juusto-sipuli-makaronipaistosta. Tykättiin! Kotimatkalla satoi, mikä oli lähinnä kivaa raikastusta kuumuuteen.

Tänään heräsimme aikaisin missionamme vuorille ennen ennustettua sadetta. Testasimme alakerran kahvilassa tarjoillun aamiaisen, jonka persuteella buukkasimme majapaikastamme toisenkin yön. Aamupalaan kuului sämpylöitä (tietenkin spiraalikoristeltuja, Itävallasa kun ollaan), voita, itsetehtyjä hilloja, maitokannu ja cornflakeseja, Nutellaa, vapaavalintainen juoma (otettiin cappuccinot; niissä oli kermavaahtoa, mille italialainen olisi nauranut pilkallisesti) sekä KAKKUPALAT! Kimmolle suklaista ja Hannamarille sitruuna-marenkia. Kun aamiainen ja BB:n yleinen viihtyisyys ja mainio sijainti lasketaan yhteen, voimme vain sanoa: menkää kaikki Innsbruckin matkaajat paikkaan nimeltä Nepomuk's!

Topakan aamiaisen jälkeen lähdimme 6 tunnin vuorilenkille. Suuntasimme kylästä (n. 650 m) noin kilometriä korkeammalle hyväkuntoisia retkipolkuja pitkin. Koko Innsbruck vauvoista vaareihin oli kanssamme retkeilemässä, sillä täällä vietettiin tänään jotain yleistä vaelluspäivää, "Wandertag". Retkemme oli oikein mainio, ja onnistuimme pientä kuuroa lukuunottamatta välttämään sateen. Reittimme tienoilla meni myös uusi kabiinihissi huipulle (reilusti yli kahteen kilometriin), mutta sen melkein 20 € maksanut lippu oli meille ihan liikaa. Mutta hyvin toimi jalatkin! Maisemat ylhäältä olivat uskomattomia ja saivat vaelluskuumeen nousemaan - yritämme todistaa tämän kuvilla, jahka muistamme ottaa joskus kamerapiuhan mukaan. Velluspolkujen varrelta löytyi myös mainio lounaspaikka, jossa söimme (jälleen valtavankokoiset annokset) perinteistä itävaltalaista ruokaa: makkaroita, etikkasalaatteja, knöödeleitä ja appflestrudelia (ruokajuomana jälleen Almdudler).

Innsbruckinkotiin saavuttuamme torkahdimme hetkeksi ja kokkailimme pastaa. Ja söimme Milka-suklaata. Nyt jatkamme iltaa pienen kaupunkikävelyn merkeissä, vaikka taivas näyttääkin synkältä. Huomenna Graziin! Terveisiä kotiin!